|

Viisi tavarasuhdettani muuttanutta ajatusta

Hyvä pitää pistää kiertoon. Tämä koskee sekä hyväkuntoisia itselle tarpeettomia tavaroita että mukaan tarttuneita ravisuttavia ajatuksia. Esittelen tässä artikkelissa viisi tavarasuhdettani muuttanutta ajatusta. Hyviä tavarasuhdeoivalluksia löytyy lisääkin, mutta aloittaessani ammattijärjestäjän taivalta nämä tuntuivat itselle tärkeimmiltä.

1. Säkenöikö tavara iloa?

Monelle tuttu ja lohdullinen ajatus KonMari-menetelmästä: säkenöikö tavara iloa? Tämä tarkoittaa, että tavara tuo elämään jotain lisäarvoa ja otat mielellään tavarasitoumuksen omaksesi, sen tuottaman ilon vuoksi.

Tämä on mielestäni hyvä peruspilari, mittari jota voi käyttää oikeastaan aina. Kritiikkiä ajatus on saanut siitä, ettei lapio tai pölyhuiska välttämättä säkenöi iloa, mutta näihin voi suhtautua mielestäni seuraavasti: onko sinulla positiivinen olo ko. asian omistamisesta vaikka tarvitsisit sitä kerran vuodessa vai onko olosi negatiivinen, kun omistat tavaran ja sen vie kaistaa muulta?

Toinen kritiikki koskee KonMari-menetelmän työmallia, jossa jokainen yläkategoria, kuten vaatteet tai astiat, käydään kerralla läpi. Kaikilla ei ole tähän mahdollisuutta. Itse koin, että kategorioittain karsiminen oli helpompaa ja palkitsevaa, kun tulokset alkoivat näkyä. Yhtä kategoriaa ei ole pakko käydä yhdessä päivässä, vaan sen voi levittää viikon tai kahdenkin mittaiseksi, jos aikataulu sitä vaatii.

Ilon säkenöinti oli aikoinaan jotenkin todella ravisuttava ajatus tällaisen suomalaisen tiukan työmoraalin ihmiselle. Rehellisesti ei ollut tullut mieleen, ainakaan kovin selkeästi, että elämästä voisi tuunata säkenöivemmän. Monellakin tavaa, ihan omistuksia myöden.

2. Sinun ei ole pakko omistaa kaikkea tätä (tavaroitasi)

Kuulin tämän Minimal mom YouTube-kanavalta, alun perin ajatus on tunnetulta minimalistilta Joshua Beckeriltä. Hänen minimalismi-matkansa alkoi tästä naapuriltaan kuulemasta ajatuksesta.

Samoin kuin he, olin tämän kuullessani positiivisesti häkeltynyt. Aivan! Ei tarvi, ei ole pakko.

Ajatus menee minusta kategoriaan Ihminen metsästäjä-keräilijänä, mikä on yksi suosikkiaiheeni. Olemme aikojen kulussa erikoistuneet haalimaan (keräilemään) ruokaa ja tarpeita, jotka auttavat meitä selviämään. Tämä oli erittäin viisas strategia, mutta nyt runsauden kulttuureissa, länsimaisissa hyvinvointivaltioissa tämä piirre kääntyykin meitä vastaan.

Mutta meidän ei tosiaan ole pakko haalia, huoltaa tai omistaa juuri mitään, jos katsomme asiaa pelkästään selviytymisen näkökulmasta. Ihminen ei tarvitse muutamaa sataa esinettä enempää, kaikki muu on ylimääräistä ja valittua, tietoisesti tai ei. On lohdullista, että kyse on valinnoista, sillä niitä tekemällä pääsen aktiivisesti vaikuttamaan omaan elämääni. Voin valita mihin aikani käytän.

3. Päätä omista asioistasi, älä muiden

Tämä ajatus tarttui ehkä selvimmin mukaan joko Thomas Gordonin Toimiva perhe -kirjasta tai Jesper Juulin Viisas lapsesi -kirjasta, jotka kummatkin ansaitsevat vahvat suositukset silmiä avaavan, aikuisen maailmaa ravistelevan sisältönsä takia.

Tämä pätee hyvin myös järjestämiseen: aloita omista tavaroistasi, näytä mallia, keskity itsesi muokkaamiseen. Muut seuraavat perässä, jos ovat seuratakseen. Vapauttavaa ja riidattomampaa!

4. Asiat ja tavat kumuloituvat

Tälle ei ole selkeää yhtä lähdettä, mutta esimerkiksi tapavalmentajat ja positiivisen muutoksen ohjaajat puhuvat tästä paljon. Aiheesta voi lukea lisää vaikkapa James Clearin Atomic habits -kirjasta. Tämä tarkoittaa, että yksikin pieni muutos joka päivä tarkoittaa kuukaudessa noin 30 tehtyä tekoa (ja uutta rutiinia) tai viiden vuoden mittaan terveempää elämää, jos on keskittynyt vaikka liikkumaan joka viikko. Tämä pätee myös tavaroihin: jos jatkan ostamista ja tuon kotiini tavaroita, ne kasaantuvat. Minun täytyy joko viedä samaa tahtia pois tai vähentää ostamista.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta monikaan meistä ei ehdi tai halua ajatella tätä. Omasta käytöksestään vastuunottaminen on yksi vaikeimmista asioista mielestäni.

5. Saatan olla väärässä

Tämä on ehkä ajassamme aika haastava ajatus, kun käytämme hirveän paljon aikaa vaikuttaaksemme olevamme oikeassa tai asiantuntijoita. Sain tämän ystäväni suosittelemasta Björn Natthiko Lindebladin Saatan olla väärässä ja muita oivalluksia elämästä -kirjasta, joka kertoo ruotsalaisen metsämunkin tarinan.

Ajatus on hyvin filosofinen, mutta samalla myös käytännöllinen arjen suhteen: kenen näkökulmasta kotia katsotaan entä kuka päättää mistä luovutaan? Oikeaa ei ole oikeastaan edes olemassa. Ajatus ohjaa miettimään kokonaisuutta.

Tässä olivat viisi tavarasuhdetta muuttavaa ajatusta, jotka ovat auttaneet minua paljon. Matkalleni on mahtunut paljon muitakin tärkeitä oppeja ja hyviä kirjoja. Nämä tuntuvat tässä hetkessä merkityksellisiltä.

Onko sinulla hyviä suosituksia? Jos pidit listasta, tilaa uutiskirje ja kuulet uusista artikkeleista.

Lue lisää Ruuhkattoman palveluista

Kuka täällä kirjoittaa

Blogia rustaa vahvasti ruuhkavuosia tarpova ammattijärjestäjäksi kouluttautunut ekonomi, kolmen lapsen äiti Henna Paakinaho. Tervetuloa kuulolle!

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *