Lapsi leikkii keskittyneesti palikoilla
|

Kuinka monta lelua lapsi tarvitsee?

Lelut ovat mystisiä tavaroita: kovin tärkeitä, jatkuvasti liikekannalla ja nopeasti monistuvia. Mutta montako lelua lapsi oikeasti tarvitsee? Kun lelun laadulla on väliä, niin varmasti myös määrällä? (klikkaa laadun perässä aiempaan Millaisia leluja lapsi tarvitsee? -postaukseen)

Mitä tiedämme lelujen määrästä suhteessa leikkiin?

Toledon yliopisto tutki taaperoiden leikkiä. Tutkimuksessa taaperolle annettiin joko neljä tai 16 lelua, joilla leikkiä. Asetelma toistettiin siten, että jokainen leikki sekä neljän että 16 lelun puitteissa. Tutkimuksessa pohdittiin lelujen määrän vaikutusta leikin laatuun ja luovuuteen.

Havaittiin, että vähemmän todella on enemmän:

  • Vähäisempi lelujen määrä auttoi keskittymään ja houkutti luovempaan leikkiin
  • Suurempi lelujen määrä vähensi leikin laatua

Miksi vähäisempi lelujen määrä lisää leikin laatua?

Tutkimuksessa havaittiin, että vähäisemmällä määrällä leikkiessä taaperon leikki kesti kauemmin ja eri leikkejä oli runsaammin. Tutkimuksessa päädyttiin siihen, että vähäisempi määrä auttaa lasta keskittymään pidempikestoiseen ja luovempaan leikkiin.

Runsaammin leluja tarjonneessa (16) ympäristössä lapsi häiriintyi herkemmin, ja keskeytti leikkinsä tarttuakseen uuteen leluun. Vähäisempien lelujen tilassa lapsi jaksoi keskittyä pidempään tutkimaan lelua ja sen toimintoja, eli myös pidempikestoinen syy-seuraussuhteen harjoittelu mahdollistui. Pääset tutkimusartikkeliin tästä linkistä.

neljä puista nappulaa hiekalla viittaamassa neljään leluun

Miten tätä tietoa pitäisi soveltaa?

Yksiselitteistä tämän tiedon valossa on, että lapsen leikki pääsee paremmin oikeuksiinsa rauhallisessa ympäristössä, jossa ei ole montaa virikettä. Tätä voi olla alkuun vaikea soveltaa, jos omassa kodissa leluja ja tavaraa on runsaasti. Tieto voi tuntua jopa ahdistavalta ja ylivoimaiselta. Et ole yksin tämän edessä. Vika ei ole sinussa, vaan tässä ajassa! Palaan tähän tulevissa postauksissa.

Miten sitten kannattaisi toimia, jos leluja on runsaasti ja kaikki lelut ovat lapsen mielestä rakkaita? Tähän sanon aina, että kunnioitetaan lapsen kokemusta, mutta ohjataan rakentavampaan suuntaan. Rakkaan lelun suhteen voi puhua vaikkapa talviunille menosta ja lelun lomasta. Järjestäminen ja karsiminen ovat taitoja, joita voi harjoitella ja oppia, askel kerrallaan.

Jokainen perhe ratkaisee asian itselleen sopivalla tavalla, mutta kannustan ennakkoluulottomasti kokeilemaan rajattua esilläolevien määrää. Valitse aluksi teille sopiva strategia: teetkö suunnitelman ja etenet kohta kohdalta vai olisiko helpompi karsia joka viikko tunti tai joka päivä vaikkapa 15 minuuttia kerrallaan? Karsintaan ja järjestelyyn on olemassa monenlaisia metodeja, olisi hyvä löytää yksi omalle perheelle sopiva. Lelujen ollessa kyseessä suosittelen pitämään lapsen mukana karsinnassa, siten kun se teille tuntuu luontevalta.

Karsiminen on aina prosessi

Meillä ensimmäisellä karsintakierroksella ei juuri mistään vielä haluttu luopua, mutta nykyään lapset ovat paremmin perillä siitä, mistä haluavat ja uskaltavat luopua. Asiakkaideni lapset ovat olleet ihailtavan positiivisia kokeiluun ja varmoja valinnoissaan. Mietintämyssy on silti aina käytössä epävarmojen poistojen suhteen. Pidän tärkeänä, ettei leluja poisteta salaa, vaan lapset voivat itse myös opetella tavarataitoja.

Suosittelen jättämään aktiiviseen leikkiin lasten juuri tämän hetken suosikkeja. Saatat jopa yllättyä ja huomata, ettei niitä kategorisesti ole kovin montaa. Haastan sen verran, että kokeilkaa pitää esillä vain tuon neljän kategorian verran leluja. Tai vähentää lelut puoleen, jos neljä kategoriaa tuntuu liian isolta hypyltä. Lelujen visuaalisella vähentämisellä on tehokas vaikutus myös kokonaiskuormituksen vähenemiseen.

Meillä leikitään joka päivä nukeilla, autoilla, legoilla, poneilla, palloilla ja pukeutumisleikkiä!

Jos teillä leikitään joka päivä sen seitsemää sorttia leikkiä, niin leikkikää! Tutkimuksen asetelmaa ei tarvitse toistaa kirjaimellisesti. Laittakaa kuitenkin muut lelut jemmaan kaappeihin tai jemma-kapseliin. Sieltä voitte sitten kierrättää leluja, kun nämä käyvät tylsäksi. Lapset ovat kokemukseni mukaan hyvinkin vastaanottavaisia ja tyytyväisiä tämän systeemin suhteen.

Jos kodissa alkaa olla epämääräistä kiukkua tai apatiaa, kannattaa kokeilla vähäisempää lelujen määrää. Lapsen ärsyketulvan rajoittaminen voi olla kaipaamanne muutos. Mikäli lelujen läpikäyminen tuntuu haastavalta, ota avuksesi ammattijärjestäjä. Meillä on takataskussa liuta keinoja, joilla myös lelut saadaan suitsittua. Löydät listan lähialueen järjestäjistä Suomen ammattijärjestäjät ry:n sivuilta.

MLL käsitteli myös tätä määrä-kysymystä, ja kuluttamista ylipäätään, parin vuoden takaisessa Paljonko leluja lapsi tarvitsee? -julkaisussaan.

Meillä on ainakin 500 legopalikkaa, mikä avuksi?

Itse ymmärrän tutkimuksen siten, että tarjoamalla lapselle vähemmän visuaalista ärsykettä, hänen leikkinsä laadun on mahdollista parantua – kaikkien leikin muiden positiivisten vaikutusten rinnalla. Ei haittaa, jos teillä on 500 legopalikkaa, mikäli lapsi jaksaa keskittyä niillä leikkimiseen ja ne on mahdollista järjestää omaan kotiinsa leikin jälkeen. Jos taas lapsi tuntuu hämmentyvän tai riehaantuvan moisen määrän edessä, ja leikkiä ei oikein saa edes alkuun, niin kokeilisin joko karsia palikoita tai siirtää ne hetkeksi jemmakapseliin.

Meillä tuli kirjaimellisesti kodin tilat muutama vuosi sitten vastaan: leluja ei yksinkertaisesti voinut tulla enää enempää. Kriittinen massa oli saavutettu. Lelut eivät mahtuneet säilöön, niitä tulvi lattialla, koko ajan oli joku hukassa ja pinna kireällä lelujen seassa surffaillessa. Eikä niille liikoja edes leikitty.

Otimme avuksi rajat: aktiivisesti leikeissä oleville leluille pyhitettiin kategorioittain tietty tila ja osa meni säilytykseen. Leluja myös karsittiin. Tämä on minusta tärkeää muistaa, että jokainen koti kantaa tietyn kuorman tavaraa ja vain asukkaat voivat sen määrän lopulta määritellä. Meillä monen karsintakierroksen kautta leluja tuntuu vihdoin olevan meille sopiva määrä. Enää minkään nyssäkän ei tarvitse olla vaatehuoneen perukoilla ”lisätila-alueella”.

Kiitos kun tulit kuulolle! Jätä kommenttina vinkki minulle aiheesta, josta haluaisit kuulla lisää ammattijärjestäjän näkökulmasta.

kuka täällä kirjoittaa?

Blogia rustaa vahvasti ruuhkavuosia tarpova ammattijärjestäjäksi kouluttautunut ekonomi, kolmen lapsen äiti Henna Paakinaho. Tervetuloa kuulolle!

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *