| |

Kahden mukin taktiikka – minimalisti-kokeilu keittiössä

Kahden mukin taktiikka on tarina siitä, miten rauha ja rentous vihdoin laskeutui keittiöön minimalisti-kokeilun myötä. Ruuhkaisimmille lukijoille voin paljastaa, että tarinan opetus on sitouttaa kodin käyttäjiä ja tekniikkana kokeileva karsiminen. Jos kamppailet keittiön siivoamisen kanssa, niin raivaa astiasi määräajaksi – oikeasti, kokeile tätä! Jätä vain 1-2 astiaa per käyttäjä kahdeksi viikoksi. Et ehkä palaa entiseen.

Pidempi versio tarinasta, muutama opetus ja lisävinkki

Sain jo vuosia sitten aivan korvaamattoman neuvon ystävältäni: älä tee sitä, mitä joku muu voisi tehdä. Lapset olivat tulossa syömään, ja ystäväni kehotti heitä kattamaan pöydän. Astiat otettiin vetolaatikosta, joka oli lasten lanteiden tasalla. Siten, että aikuisen täytyi kumartaa, mutta lapsi sai astiansa laatikosta helposti. Olin aivan ällikällä lyöty, nerokasta!

Miten hyödyntää Keittiössä lasten luontaista halua osallistua?

Aseta astiat käyttäjän korkeudelle. Se on toimiva ja käytännöllinen ratkaisu lapsiperhearjessa. Se on myös mahdollistamista ja lasten kykyjen kunnioittamista. Se on aikuisen turhan työn poistamista. Se on hyvää flow’ta eli virtausta.

Lapset haluavat osallistua, heitä ohjaa tarve olla osa yhteisöänsä. Päästetään lapset siis harjoittelemaan silläkin uhalla, että jotain rikkoutuu tai maaliin päästään kiertotietä. Tiedän, ettei lasten osallistaminen ole helppoa eikä nopeaa, mutta pidemmän päälle se kannattaa. Erityisesti empijöitä suosittelen lukemaan Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja -kirjan, jossa tohtori Michaeleen Doucleff tutki tätä lapsen yhteyden kokemusta ja kasvatusmetodeja alkuperäiskansojen parissa.

Takaisin keittiöön: Kun astiat ovat lapsen tasolla, hän voi itse kattaa pöydän ja siirtää astiat tiskiin ja takaisin. Virta soljuu – lapsi oppii auttamaan itseään, osallistumaan sekä kantamaan vastuuta oman ruokailunsa mahdollistamisesta. Aikuisella on vähemmän työtä ja vähemmän potentiaalista turhautumista. Kyse on myös rutiineista: mitkä rutiinit haluamme perheenä opetella? Millaiset määrät tavaraa vähentävät kuormitusta ja turhaa tavaratyötä?

Meillä ovat astiat olleet alimmassa vetolaatikossa tuosta maagisesta päivästä lähtien. Olemme myös käyttäneet posliinisia astioita vauvasta asti. Muutama vauvan juomalasina palvellut shottilasi on ”heittovaiheessa” kokenut kreikkalaisen kohtalon, mutta kaikkien kolmen kokeilut ja vahingot mahtuvat pariin kolmeen tusinaan. Mielestäni aivan kohtuullista, rikonhan itsekin sen kolme astiaa per vuosi lähes vääjäämättä.

Miten karsit keittiöhuolesi pois osa-aikaisen minimalistikokeen kautta

Vuosien empimisen jälkeen karsin lopulta kaikki käyttämättömät astiat ja vempeleet pois keittiöstä. Osa jäi kausisäilöön ja mietintämyssyyn, kauemmas keittiöstä, jolloin keittiö vapautui käyttötavaroille.

Mutta… Meillä on ollut mukeja saatavilla aina runsaan puoleisesti. Kaikki vieläpä tykkäsivät näistä mukeista ja käyttivät niitä koko ajan, ei kai niitä voisi olla liikaa? Näin ajattelin enkä halunnut kyseenalaistaa systeemiäni. Kunnes keittiön kaaos saavutti kriittisen pisteen. Tiskivuori olla tönötti, vaikka kuinka yritin. Juuri siksi, että kaikki käyttivät kaikkia saatavilla olevia astioita.

Eräänä päivänä luin perheestä, jolla oli yksi astiasetti per perheenjäsen. Kerroin tästä lapsille. Vastoin odotuksiani he innostuivat ajatuksesta. Jäin itse vielä suodattamaan tätä taktiikkaa. Hieman extremeä.

Kolme muumimukia tiskipöydällä
Tiskipöydän on mahdoton ruuhkautua, jos astioita on sopivan vähän.

Sain kuitenkin usein kyselyjä, milloin me kokeillaan tätä ideaa? Lopulta sovimme, että jokainen ottaa kaksi mieluista mukia ns. korvamerkityiksi mukeikseen. Jos toinen onkin tiskissä, niin teoriassa toisen pitäisi olla vapaa. Tässä piilee yksi tavaratyön tukipylväs: kokeilu! Karsi kokeillen, voit aina palata takaisin, jos kokeilet jemmaamalla mietinnän alla olevat.

Pienempi määrä yksiköitä virtaa tehokkaammin

Täällä kahden mukin taktiikka on toiminut hämmentävän hyvin nyt jo puoli vuotta. Lapset muistavat mikä on kenenkin muki, niistä ei riidellä enää ollenkaan. Itselläni on käytössä enää yksi kahvimuki, jolloin tiedän aina onko se menossa pesuun vai puhdas.

Yllättäen kokeilu vähensi myös lasten mentaalikuormaa, kun yksi pala ruokailuista helpottui; päätöstä mukista ei tarvitse tehdä joka ruokailulla. Tiskiä, ja sitä kautta tasoilla rönsyävää roinaa on vähemmän, ja tiiviimmän astiamäärän siivousrutiini toimii ketterästi. Se on ollut helppo saada rutiiniksi, nyt mennään jo autopilotilla.

Kuvassa tyhjä tiskipöytä, jolla yksi vesilasi.
Tiskipöydän nykyinen ruuhkaton olemus.

Tällaisia ilmeisen helppoja ratkaisuja on välillä vaikea huomata arjessa, kun tehtävälista ja stressi painaa. Olosuhteita virtaviivaistamalla myös ihmissuhteita turhaan kuormittavia ruuhkia voisi kuitenkin vähentää. Mitä tämä vaati? Aikuisen piti huomata kohta, jota virtaviivaistaa ja jossa asuu turhia, kuormittavia päätöksiä. Lapset olivat kokeiluun täysin valmiita.

Kahden mukiin taktiikalla siis – heille, jotka eivät halua valita yhtä suosikkimukiaan, tai joille yhden mukin minimalismi on liian äärimmäistä!

Kokeilkaa itse: pakkaa suurin osa astioista tai edes mukeista varastoon, jätä vain kaksi per henkilö sekä kyläilijöitä varten pari extraa keittiön kaappiin. Huimaannu hiipivästä rauhasta, jonka tiskirumban rauhoittaminen tuo mukanaan!

Jos kaipaat apukäsiä keittiön raivaukseen, niin ota yhteyttä ja ratkaistaan teidänkin ruuhka.

Kuka täällä kirjoittaa?

Blogia rustaa vahvasti ruuhkavuosia tarpova ammattijärjestäjäksi kouluttautunut ekonomi, kolmen lapsen äiti Henna Paakinaho. Tervetuloa kuulolle!

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *