Enemmän on enemmän – Miksi mielemme ohjaa meitä keräilemään ja tekee karsimisesta vaikeaa?

Olin ennen tämä tyyppi, jolle enemmän on enemmän Jotain. Kenties hetken iloa, lohtua, turvaa, Sitä Jotain. En kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta haalin kaikkea lisää. Sitten havahduin. Miksi enemmän on enemmän – miksi mielemme ohjaa meitä keräilemään ja tekee karsimisesta vaikeaa?

Meillä tuli kotona se päivä, kun enemmän tavaraa tarkoittikin enemmän huollettavaa, siivottavaa, siirrettävää, mietittävää ja murehdittavaa. Kaikkea negatiivista.

Lapsien myötä tavaramäärä räjähti, sillä kodissa pyöri yhtäkkiä entiset, nykyiset ja tulevat tavarat sekä paljon tarpeettomia sellaisia kaikista näistä kategorioista.

Sotkuinen ja tavaraa täynnä oleva koti stressaa, ahdistaa ja lisää masennusta

Varsinkin minun eli perheen äidin stressin määrä räjähti myös, sillä tavaroihin liittyi todella paljon tekemättömiä töitä. Pahinta oli, että runsas tavaramäärä tarkoitti myös vähemmän aikaa kivoille jutuille ja rakkaille ihmisille.

Kunpa olisi ollut edes joku seurana kaaoksen keskellä, mutta eihän sinne kehdannut ketään pyytää. Yksin sitten siirtelin tavaroitamme ja koetin selvitä vauva kainalossa.

Voihan kotihäpeä, miten kivoista ostoksista tulikin painajaisia?

Viisi tutkitusti hyvää syytä alkaa karsia kodin tavaramäärää

Karsi koti takaisin tavara kerrallaan

Tavarataitojen opettelu ja kodin tavarakaaoksen haltuunotto kannattaa monestakin syystä: se on terveysteko, joka vaikuttaa välittömästi koko perheen hyvinvointiin sekä psyykkisesti että fyysisesti. Tieteellistä näyttöä tästä on jo runsaasti useilta eri aloilta.

Meillä on kuitenkin ihan aito tarve haalia tavaraa ja siitä luopuminen on meille vaikeaa. Kodin haltuunotto on siksi ensin karsinta- ja järjestämisprojekti, jonka jälkeen kannattaa muodostaa ylläpitävät systeemit ja rutiinit. Yleensä on syytä pohtia tarkoin myös koko perheen kulutustottumuksia.

Kodin järjestäminen on ennen kaikkea prosessi, jossa joutuu myös kohtaamaan itsensä, arvonsa, tarpeensa ja toiveensa. Kodin kaaos ei kerry hetkessä, vaan taustalla on usein ristiriitaa, epäsuhtaa tai traumaattisia tapahtumia.

Korjaamisprosessi kestää oman aikansa ja edetä täytyy vaihe vaiheelta. Jossain kohtaa huomaat, että nenä onkin pinnan päällä eikä enää tunnu kuin hukkuisi kodin sekamelskaan.

Tavaroista luopuminen tarkoittaa vapautta ja aikaa tärkeille asioille

Mihin haluan aikani käyttää? Saanko takaisin näitä hetkiä, kun viikkaan 200 lastenvaatetta varastoon vain huomatakseni parin vuoden päästä, ettei seuraava lapsi tarvitse kuin toistakymmentä vaatetta – ja kuminauhat ovat sitä paitsi murentuneet varastoinnin aikana. Auts. Been there.

Edelleen pyykkihuolto on meillä se kohta, jossa usein tulee mieleen, ettei tässä ole oikein järkeä näitä pyöritellä päivä toisensa jälkeen. Nykyään totean itselleni ääneen tällaisena päivänä, että sitten karsitaan.

Jo se auttaa: tarve on tunnistettu (vähemmän huollettavaa, kiitos!), armoa on annettu (nyt on näin) ja toimintasuunnitelma on valmis (lopeta ostaminen/vastaanottaminen ja karsi).

Ostaminen tuntuu hyvältä ja markkinointi tietää sen

Ostaminen tuntuu meistä hyvältä. Ihmisen aivot ohjaavat haalimaan ja palkitsevat ”onnistuneista” ostosreissuista dopamiinikikseillä.

Jos tämä ajatus on sinulle uusi, suosittelen tutustumaan neuromarkkinointiin tai lukemaan David JP Phillipsin Kuusi ainetta, jotka muuttavat elämäsi -kirjan.

Joillekin jo tieto siitä, että markkinointi saattaa käyttää aivojamme meitä vastaan ja ostattaa turhaa tavaraa, on varsin vapauttava tieto. Ostamisen pelillistäminen on tehnyt ostamisesta viihdyttävämpää, mutta myös koukuttavampaa.

Olen nykyään vahvasti tiimissä Vähemmän on enemmän tavaran tai murehdittavan suhteen. Käytän mieluummin aikani läheisten kanssa ja elämyksiä kuluttaen. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä vanhasta poisoppiminen ja ostamisen vastustaminen käy työstä.

Kahdeksan ajatusta tavarasta luopumisen tueksi

Tässä listassa on kahdeksan ajatusta, joista toivon sinun saavan apua, kun luopuminen tökkii.

Kysy tällöin itseltäsi:

1. Olenko käyttänyt tätä vuoteen ja kuinka todennäköisesti käytän tätä seuraavan vuoden aikana?

Minimalistit vievät tämän ääripäähän, jossa omistuksia tarkastellaan kuukauden janalla. Jos siis et ole jotain käyttänyt vuoteen, uskallat suht varmasti luopua tavarasta tai vaatteesta.

2. Säilytänkö tätä Unelma-minälleni

Usein säilytämme tavaroita ja vaatteita, sillä toivomme vielä käyttävämme niitä tai niihin liittyy mukavia muistoja. Äidiksi tulleilta löytyy usein iso määrä vaatteita, joita toivoisimme vielä käyttävämme.

Tässä kannattaa kuitenkin olla raa’an rehellinen: onko vaate vielä muodissa, jos se joskus mahtuisi? Olisiko se vielä mieleinen tai käyttökelpoinen, sillä esim elastaani hapertuu vuosien myötä.

Tärkeimpänä, viekö se tilaa tämän hetken minulta?

3. Saako liian pienien vaatteiden säilyttäminen minut tuntemaan itseni ihanaksi, arvokkaaksi ja kauniiksi?

Jos ei, miksi säilytän moisia? Törmäät pahimmillaan joka päivä muistutukseen siitä, että sinun pitäisi olla jotain muuta kuin mitä nyt olet.

Kenties tällaisten karsiminen olisi kiltein teko, minkä olet hetkeen itsellesi tehnyt.

4. Miten neuvoisin itseäni tämän suhteen vuoden päästä?

Joskus on helpompi luopua, kun asettuu tulevan minän asemaan. Sen tyypin, joka on jo oppinut ja kokenut enemmän. Tällöin voi tämän uuden minän varmuudella päättääkin luopua.

5. Mitä opetan lapsilleni esimerkilläni?

Minusta on hyvä pohtia, millaista esimerkkiä näytämme lapsillemme ja muille. Onko se sellainen, josta toivoisimme heidän oppivan?

Moni varmasti toivoo, että lapset oppivat kuluttamaan vastuullisesti, käyttävät aikansa muuhun kuin tarpeettomaan tavara- ja kotityöhön ja oppivat mutkattomiksi kierrättäjiksi. Tällöin meidän tulisi opetella nämä itsekin, muu perhe kyllä seuraa perästä.

6. Mitä tämän säilyttäminen maksaa minulle sekä rahassa että psyykkisesti?

Monet asuvat kalliissa neliöissä, jolloin lukion kemiankirjojen tai lahjaksi saatujen pyyhkeiden hinnaksi tulee vuosien mittaan mojova summa säilytysneliöissä mitattuna.

Mitä vastaavalla rahalla saisi? Tai mitä voisit säilyttää tilassa näiden sijaan? Entä millaista hintaa maksamme stressin, ahdistuksen ja kiukun myötä esimerkiksi ihmissuhteissamme?

7. Mitä muuta voisin tehdä sillä ajalla, joka nyt kuluu kaiken tavaran huoltamiseen ja pyörittelyyn?

Jos viikkaisit, puunaisit, järjestäisit tai siivoaisit vaikka kolmasosan vähemmän, mitä kaikkea voisit tehdä vapautuneella ajalla?

Moni ehtisi levätä, urheilla, tavata ystäviä tai lukea kirjaa. Siis juuri niitä asioita, joista unelmoimme ja joista saamme lisää virtaa.

8. Voisinko luopua turhasta lahjasta?

Lahjoja ei ole pakko säilyttää. Lahjanantaja sai antamisen ja sinä vastaanottamisen ilon, kun lahja annettiin. Se on siis tehtävänsä täyttänyt.

Antaja tuskin haluaa, että koet lahjan taakaksi. Voit siis luopua tarpeettomista lahjoista.

Toivottavasti sait tästä artikkelista ajattelemisen aihetta siitä, miksi enemmän on enemmän – miksi mielemme ohjaa meitä keräilemään ja tekee karsimisesta vaikeaa? Kahdeksan vinkin avulla voit tietoisilla säännöllisillä teoilla kuitenkin vaikuttaa omaan kotiisi ja arkeesi.

Armoa ja lempeyttä luopumiseen!