Bommi sängyn alla – mikä määrä leluja on liikaa?

Onko lapsellasi joku selkeä suosikkilelu tai muutama rakas, juuri nyt melkein joka leikkiin ja reissuun mukaan tuleva tavara? Jos on, niin mahtavaa, sillä tavarataitojen opettelu helpottui juuri himpun verran! Kerron tässä artikkelissa Bommi sängyn alla – mikä määrä leluja on liikaa? miten voit käyttää rakkaimpia leluja apuna, kun karsitte ja järjestätte.

Käydään läpi samalla pari yleistä kysymystä: miksi lelujen karsiminen on tärkeää ja mikä auttaa, kun leluja on liikaa? Voit hypätä sisällysluettelosta suoraan myös itseäsi kiinnostavaan kohtaan.

Miksi lelujen karsiminen on tärkeää?

Tavaroista ei kannata tehdä ongelmaa, jolleivat ne sellaisia ole. Useimmille meistä kuitenkin kertyy vaivihkaa lisää leluja koko ajan. Lasten tavaroiden ja lelujen määrä kasvaa kymmenillä, sadoilla tai jopa tuhansilla yksittäisillä kappaleilla vuosittain per lapsiperhekoti.

Tämä vaikeuttaa monia asioita, aiheuttaen myös lapselle stressiä, toiminnanohjauksen haasteita sekä yltäkylläisyyden ähkyä. Vanhemmat oireilevat myös, mikäli lapset eivät siivoa lelujaan.

Mikä auttaa, kun meillä on liikaa leluja?

Jos lelut ja tavarat on teillä tunnistettu haasteeksi, useimmilla auttaa maagisen paljon tavaroiden ja lelujen karsinta. Niitä ei siis kannata edes yrittää järjestää, ennen kuin ne on käyty läpi ja karsittu.

Osalle meistä on vaikea havaita, missä kohtaa karsiminen on tarpeen. Teidän kannattaa karsia, jos:

Jos siis koti ei toimi, porukkaa kiristää ja arki tuntuu hankalalta, karsiminen yleensä auttaa.

Mistä tiedän, onko meillä liikaa leluja?

Leluja saattaa olla teillä liikaa, mikäli

Järjestelyn ja siivoamisen kannalta ihanteellista olisi pitää sellaista määrää, joka luontevasti mahtuu hyllyyn tai kaappiin. Kaikella kannattaa olla nimetty paikka.

Tämä ei ole niuhottamista, vaan olennainen osa tavaroiden hallinnointia nykyaikana. Tavaroita nimittäin riittää ja haalimme niitä luontaisesti koko ajan lisää. On siis tärkeää oppia, miten tavarat tai lelut voi pitää systemaattisesti hallussa.

Jos lapsi ei kykene tai halua hallinnoida tavaroitaan, osaa aloittaa järjestämistä tai hahmota omia tavaroitaan, kannattaa aloittaa tavarataitojen harjoittelu. Lelujen karsiminen on osa näitä taitoja.

Leikin osalta optimaalista on noudattaa ohjenuoraa vähemmän leluja on enemmän mielikuvitusta (leikkiä). Jos leikki ei oikein suju, voi yhtenä syynä tähän olla liiallinen lelujen määrä.

Kuinka monta lelua lapsi tarvitsee?

Käänteinen karsiminen eli Reverse decluttering

Suomalaisille tutussa KonMarissa on ohjenuora, jossa iloa säkenöivät tavarat säästetään ja muista luovutaan. Metodi saattaa olla raskas toteuttaa ja joillekin hieman mahdoton – kaikki tavarat tuntuvat tärkeiltä!

KonMarin sijaan tällaisessa tilanteessa voi käyttää Reverse declutter -tekniikkaa. Se hyödyntää vain kaikista rakkaimpien tavaroiden hehkua, KonMarin tavoin siis, mutta vain kaikista rakkaimmat valitaan.

Jos jokin lelu tai tavara on niin ihana, ettei sitä ilman voi olla, otetaan se mukaan mittapuuksi kaikelle muulle.

Jos ensin tunnistaa ne kaikkein rakkaimmat, on helpompi laittaa muut lelut syrjään – kapseliin tai mietintämyssyyn. Lopuista voi jopa karsia, jollei nyt heti, niin parin kuukauden päästä niiden oltua jo poissa näkyvistä.

Jäljelle jäävän muutaman kategorian lelut saa yleensä helposti säilöön lasten saataville ja lasten taidoilla siivottavaksi, heidän vastuulleen. Tämä vähentää perheen oletusjärjestäjän työtaakkaa ja opettaa tärkeitä tavarataitoja.

Voiko jo 2-vuotias tosiaan päättää ja huolehtia tavaroistaan?

Minun mielestäni voi. Lasta tarkkailemalla näet aika äkkiä, mikä lelu tai tavara on tärkeä. Ole kuitenkin tarkkana. Saatat itse olla eri mieltä, ja jopa päätyä johdattelemaan (laitetaanko tämä pois?).

Ehkä toivoisit, että kalliit lelut veisivät voiton, mutta malta, anna lapsen päättää. Koeta olla ohjailematta, kysy mieluummin minkä lelun tai mitkä viisi lelua haluat valita tärkeimmiksi.

Lapsi haluaa vaihtaa valitsemiaan leluja

Kiintymyksen kohde voi vaihdella nopeasti, tästä syystä osa leluista kapseloidaan kaappiin. Aikuinen osallistuu prosessiin siten, että ns. Open end -leluja jätetään jonkin verran, vaikkeivät ne ensikarsinnalla liikaa säkenöisi lapsen mielestä.

Tämä siksi, että kun lelut vähenevät, leikkitaidot kehittyvät, jolloin enemmän mielikuvitusta kysyvät lelut voivatkin alkaa kiinnostaa enemmän.

Lue open end -leluista Ruuhkattoman aiemmasta artikkelista ja hyödynnä esimerkkilistaa, jos valinta tuntuu vaikealta.

Millaisia leluja lapsi tarvitsee laadukasta leikkiä varten?

Lapsi katuu karsimiaan leluja ja haluaa ne takaisin

Tämä on tosi tylsä kohta, mutta vääjäämättä jossain kohtaan useimmilla edessä. Minusta tämä on kuitenkin tärkeä oppitunti elämään. Kerron vähän ajatuksen taustaa.

Meillä kaikilla on rajallinen määrä resursseja, kuten rahaa tai aikaa. Sama koskee kotiemme säilytystiloja. Emme yksinkertaisesti voi ostella loputtomiin, sillä tällöin kotimme muuttuu toimimattomaksi. Tämä aiheuttaa fyysistä sairastelua (esim. pöly), vaaratilanteita (pinojen kaatuminen) sekä henkistä taakkaa (stressi, ahdistus), jos emme rajoita halujamme.

Aikuisina meillä on velvollisuus opettaa rajallisuutta ja malttia lapsillemme. Tämä voi tarkoittaa, että ennen kuin hankitaan lisää leluja, täytyy aiemmat käydä läpi ja joistain jopa luopua. Näissä tilanteissa lapsi saattaa karsia jotain, joka myöhemmin kaduttaa.

Suosittelen tilojen salliessa käyttämään mietintämyssyä eli kapselia, jonne voitte vaikka puoleksi vuodeksi siirtää karsitun lelun. Mikäli karsinta alkaa kaduttaa, voi lapsi pyytämällä saada lelun takaisin.

Hankalaa tämä on, jos lelu muistuu mieleen vasta vuoden kuluttua, kun se on jo lähtenyt eteenpäin, tai jos tilat eivät anna myöden palauttaa leluja. Tässä kohtaa suosittelen keskustelemaan tilanteesta läpinäkyvästi. Kertaamaan mitä sovittiin ja kannattelemaan mielipahan läpi.

Voinko karsia lapsen lelut ilman lasta?

En suosittele karsimaan ilman lasta kahdesta syystä: joudut jossain kohtaa vaikeaan vuorovaikutustilanteeseen, kun joudut selittemään, minne lelut katosivat. Tämä syö luottamusta väliltänne.

Toinen painava syy olla karsimatta ilman lasta on se, että lapsi ei opi tavarataitoja, jos teet karsimisen hänen puolestaan. Vain käymällä läpi omat tavarat, sekä koko tunneskaalan niiden mukana, lapsi oppii huolehtimaan omista tavaroistaan. Sitoutuminen mahdollistaa myös järjestyksenpidon ja siivoamisen jatkossa.

Asian voi miettiä myös siten, että haluatko olla vastuussa kaikista kotinne tavaroista tästä ikuisuuteen? Toivoisitko, että muutkin siivoavat jälkensä itse? Haluatko, että lapsi oppii tekemään kestäviä kulutuspäätöksiä?

Joskus tuntuu, että keskusteluyhteys on täysin poikki ja pelkästä järjestelyajatuksesta koituu riitaa. Tällöin voi olla paikallaan ottaa joku toinen aikuinen avustamaan lapsen järjestelyä ja karsimista.

Kuinka pieni lapsi voi siivota omat jälkensä?

Entä se siivoaminen, voiko jo esimerkiksi 2-vuotiaan velvoittaa siivoamaan? Ei tietenkään ihan yksin, mutta jo 1-vuotias ymmärtää, mitä tarkoittaa tavaran esiin ottaminen tai pois laittaminen.

Taika on siinä, että ympäristön tulee olla tarpeeksi selkeä ja rajattu; missä on legojen paikka? Entä missä ovat nuket ja niiden tavarat? Lasta voi pyytää keräämään legot paikoilleen, jos hän on tottunut näkemään muiden keräävän ne omaan laatikkoon.

Ohje on selkeä ja paikka rajattu, sitten keräämään. Jollei kiinnosta, niin ensi kerralla sitten. Aikuisen täytyy olla ensin mallina ja muistuttaa, harjoittelu toimii ajan myötä. Isompia lapsia voi jo vastuuttaa tiukemmin.

Tässä on kyllä toinenkin jippo: tavaraa täytyy tosiaan olla vähän esillä. Jos huoneen lattia tulvii ja sängynalus tursuaa, on myös aikuisen vaikea hahmottaa, mistä aloittaa.

Mikä määrä leluja on liikaa – Mistä tiedän pitääkö karsia vai järjestää?

Mikä määrä leluja on liikaa? tai minkä verran tavaraa pitäisi sitten olla?

Hallittavasti. Tämä vaihtelee ihmisten, kotien mutta myös elämäntilanteen mukaan. Ruuhkavuosiarjessa tavaraa voi olla vain vähän, kaista ei riitä.

Lapsia seuratessa olen huomannut, että kategorioita kannattaa olla ihan pienillä suurinpiirtein alle viisi ja kouluikäisillä alla kymmenen sisältäen askartelutarpeet. Tämä voi tuntua tosi pieneltä määrältä, mutta kokeile!

Käyttölelujen karsiminen ratkaisee todella monta ongelmaa. Voit laittaa lelut ensin syrjään, muutamaksi kuukaudeksi, jos luopuminen tuntuu liian radikaalilta. Osa voi olla vaihtokapselissa, jolloin ne parin kuukauden päästä tuntuvat kuin uusilta. Siivoaminen helpottuu vähäisemmän käyttömäärän myötä.

Jos tuntuu, että tavaroille on kyllä tilaa kaapeissa, saattaa vika olla siinä, että tavarat eivät ole toimivilla paikoilla. Pienikin muutos voi tällöin auttaa ja mahdollistaa helpon järjestämisen käytön jälkeen.

Luurangot kaapeista ja Bommi sängyn alla

Nyt on vedetty tavaraluurangot kaapeista ja todettu, että vähemmän toimii paremmin. Mikä se bommi siellä sängyn alla sitten on?

Meillä sängynalus oli ennen lelujen pölyjättömaa, imuroimisen este, surullinen näky ja ennen kaikkea turhautumisen loputon lähde: miksei näitä voi laittaa paikoilleen?!

Ratkaisu tilanteeseen löytyi aikuisista, ei liika lelumäärä ollutkaan lasten vika. Aikuiset määrittelevät paljonko koti sallii mitäkin tavararyhmää, jotta arki vielä sujuu. Mutta mikä määrä leluja on liikaa?

Leluja oli meillä liikaa, kun niiden siivoaminen oli lapselle mahdotonta ja niitä tulvi siellä sängyn allakin. Määrän vuoksi lapsien oli vaikea ymmärtää, missä lelun säilytyspaikka on. Lelut ajelehtivat.

Nyt kun lelut on karsittu, ei mikään niistä asu lattialla. Kaikki kerätään päivän päätteeksi, 5-15 minuutissa. Tehtävissä, hallittavissa.

Kuulostaa epäilyttävältä, tiedän. Tänne oli pitkä matka, joka on silti aina kesken. Uusia tavaroita tulee jokaiseen kotiin väistämättä ja tilanne kaaostuu aika ajoin, usein lahjajuhlien aikoihin. Nyt meillä on kuitenkin systeemit niiden varalle.

Tuntuu hyvältä, että kaikkia tavaroita arvostetaan niin paljon, että niillä on oma paikka. Bommikin etsitään joka ilta, se pääsee kuopuksen kädessä sänkyyn asti. Se on pieni yhden euron superpallo, joka on nyt se kaikkein rakkain ja arvokkain.

Ei haittaa vaikka Bommi olisi seikkaillut pitkin päivää, yleensä se löytyy suht helposti sohvan tai sängyn alta. Ei olisi ennen löytynyt. Sängyn alla on edelleen pölyistä, mutta nykyään kukaan ei unohdu sinne.