8 minimalisti-tapaa, jotka pelastivat minut arkiselta kaaokselta

Heräsin ennen jo valmiiksi ylikuormittuneena: Pienet lapset, sotkuinen koti, työsähköpostit piippaamassa – tuntui kuin epäonnistuisin kaikessa. Lopulta löysin nämä 8 minimalisti-tapaa, jotka pelastivat minut arkiselta kaaokselta. Eivät yhdessä yössä, vaan pienin askelin.

Kaksi viimeistä ovat suosikkejani. Tässä artikkelissa jaan nyt nämä minimalismi-säännöt, jotka ovat auttaneet minua valtavasti arjessani kolmen pienen lapsen työssäkäyvänä äitinä. Nämä säännöt toivat arkeeni selkeyttä, rauhaa ja yhteyttä toisiin. Juuri sitä mitä stressaantuneena kaipasin.

Voit katsoa tämän sisällön Youtubesta tai lukea tästä blogiartikkelista, alla linkki englanninkieliseen videoon.

1. Ole läsnä: 25-1 -sääntö fokusoimiseen

Tuntuuko joskus, kuin aivosi jonglööraisivat palavilla miekoilla? Tämä tunne johtuu moniajo-moodista (multitasking) – siitä kun yrität tehdä (liian) montaa asiaa yhtä aikaa, ja kaikki alkaa kaatua. Kyseessä on kaikkien tekemättömien tehtävien hautausmaa.

Tein itse juuri tätä: Yritin kirjoittaa sähköposteja, valmistaa ruokaa ja vastata taaperon kysymyksiin yhtä aikaa. Eihän se onnistu. Lopulta tajusin, etten ollut läsnä, enkä oikeastaan tehnyt mitään enää kunnolla. Niinpä aloin harjoitella 25-1 -sääntöä.

Tämä sääntö on saanut inspiraationsa Pomodoro-tekniikasta. Se auttaa keskittymään yhteen asiaan kerrallaan – olipa kyse työstä, leikistä tai tavaroiden karsimisesta. Asetan ajastimen ja sitoudun yhteen tehtävään. Uskomatonta, kuinka paljon saa aikaan, kun lopettaa moniajon.

Mutta miten tämä onnistuu, kun pöydällä on sata prioriteettia? Miten voin valita? Minun täytyy vain PÄÄTTÄÄ varata aikaa yhteen asiaan. Avainasemassa on ajatus siitä, että ”Minä päätän”. Kerran päivässä riittää aloittamiseen.

Voit kokeilla keskittyä mihin vaan, kaikki on kotiinpäin ja harjoittaa aivojen keskittymiskykyä. Olen nyt ottanut viime vuoden aikana tavakseni aloittaa aamuni lasteni kanssa antamalla meille 25 minuuttia yhteistä aikaa: Puhelin pois, kahvi käteen, ja olen läsnä. Lapset saattavat kitistä, haluta syliin tai pelaamme jotakin lautapeliä hetken. Hetkeen on vain yksi sääntö: ei ruutuja.

Tämän jälkeen olemmekin valmiita päivään.

Käytän tätä tekniikkaa myös töissä, kun haluan keskittyä tai kun fokusoin jonkun toisen työtä: Puhelin ja sähköpostit kiinni. Harva asia on niin tärkeä, ettei se voisi odottaa 25 minuuttia.

Tulokseksi saan tunteen hallinnasta, stressittömämmän olon ja edistyn enemmän. Saan tilaa hengittää – mielessäni ja ympärilleni, sekä mukautuneen ajattelutavan, jossa arvostan laatua määrän sijaan.

2. Yksi sisään, Yksi ulos -sääntö

Kammoksuin aiemmin yllätysvieraita – ja vielä enemmän kaappien ja laatikoiden avaamista heidän nähdensä. Häpesin jatkuvasti. En oikein tiennyt, mikä tämä tunne edes oli, mutta se oli kamala. Halusin piiloutua. Laatikot pursusivat tavaroita, joita en edes muistanut ostaneeni.

Kun aloitin minimalismikokeiluni, löysin samalla tämän säännön: yksi sisään = yksi ulos. En voi tuoda kotiini tavaraa luopumatta jostain muusta samalla. Tilaa ei yksinkertaisesti ole (asumme pienessä kodissa).

Nyt jokainen ostos tuntuu harkitulta.

Muistutan jatkuvasti itseäni: tasapainota tavarasi – elämässäni on rajallinen määrä tilaa, aikaa ja energiaa. En voi elää jatkuvassa yltäkylläisyydessä, sillä lopulta se rikkoo minut ja kotini.

Jokainen uusi tavara tarkoittaa, että yksi vanha lähtee. Tämä pitää kaaoksen kurissa ja tekee ostamisesta harkittua. Sama pätee kaikkeen muuhunkin, kuten kalenteriini.

Ennen ostamista mietimme: onko meillä tilaa? Mitä tämä korvaa? Näin huomaamme helposti, jos kyse turhasta tarpeesta.

3. Pareto-sääntö (80/20)

Tiesitkö, että 20 % tekemisistäsi tuo 80 % tuloksista? Käytin aiemmin tunteja tehtäviin, jotka tuskin veivät minua eteenpäin. Ylityöllistin vain itseni: pesin ja taittelin ylimääräisiä vaatteita, tyhjensin tyhjentämästä päästyäni tiskikonetta (loputtomasti) ja etsin kadonneita tavaroita. Kalenterini oli täynnä kokouksia ja tehtäviä, jotka eivät vieneet mihinkään.

Lopulta tajusin, ettei kaikki ponnistelu ei ole samanarvoista. Nyt se tuntuu hullulta. Kyseessä oli Pareto-laki: 20 % tekemisestä tuo 80 % tuloksista.

Jospa vain tietäisimme, mihin keskittyä? Mikä on tuo 20 %?

Saisimme aikaan enemmän merkityksellisiä tuloksia. Tämä on minusta kovin kiehtovaa. Olen aina halunnut oppia optimoimaan, sillä pidän myös joutenolosta. En halua käyttää aikaani turhaan. Haluan löytää optimaalisen tavan, jotta ehdin elää.

Minulla kesti kuitenkin ikuisuuden tajuta 80/20-sääntö: Tee vähemmän, vaikuta enemmän (kunhan teet niitä oikeita, merkityksellisiä asioita). Yritän nyt aina keskittyä siihen 20 prosenttiin, joka tuo 80 % tuloksista.

Se on vaikeaa, mutta edistyn. Olen nyt tunnistanut minulle tärkeät tehtävät, kuten esimerkiksi läsnäoloaika lasteni kanssa, keskittyneet ja suunnitellut työjaksot kahden työn pyörittämiseen ja liikunnan suunnittelu.

Muusta, varsinkin turhasta, päästän irti.

4. Asiat paranevat odottamalla

Olen nopea ihminen. Se oli minun juttuni. Impulssiostot ja impulssieni mukaan eläminen olivat heikkouteni. Sitten viimein tajusin ja opin tämän minimalistisen säännön: Odota.

Saat nauraa – minustakin tämä on hulvatonta. Että joku kuvittelee, että nopeus on valttia, oikeasti? Mutta silloin aikoinaan elin tällaisessa ajatuksessa, ja odottaminen oli minulle uutta.

Nyt mietin ennen kuin toimin: haluanko tämän oikeasti? Jos, niin odotan. Odotan 30 päivää ennen kuin ostan mitään välttämättömyyksiä.

Lisään tavarat toivelistalleni, mutten ostoskoriin. Useimmiten unohdan ne. Ne, jotka muistan – en oikeastaan kaipaa niitäkään. Jos jokin jää todella mieleeni, voin ostaa sen luottavaisin mielin.

Tauko tuo vähemmän katumusta, enemmän säästöjä ja ostoksia, joilla on oikeasti merkitystä. Tämä toimii myös kalenterin kanssa. Joten: odota hetki.

5. Viiden minuutin päivitys

Muistatko, kun pelkäsin yllätysvieraita? Tämä sääntö liittyy siihen. Luulin ennen, että siivoamiseen tarvitaan tunti – mutta viisi minuuttia riittää aivan hyvin. Pieni aika, suuri vaikutus.

Nopeat siivoukset päivän aikana pitävät järjestyksen yllä. Asetan ajastimen, siivoan yhden alueen ja siirryn eteenpäin. Kotia voi ylläpitää viiden minuutin sykäyksissä.

Teemme tämän myös yhdessä perheenä, ja se estää kaaoksen kertymisen.

Mutta tässä on yksi juju: tämä ei olisi mahdollista, jos omistaisin edelleen kaiken sen tavaran, mitä ennen omistin.

Kolmen ison karsintakierroksen jälkeen tuntuu vihdoin, että kodissamme on sopiva määrä tavaraa. Nyt toivotan vieraat tervetulleiksi. Tiedän, että kotimme on aina viiden minuutin päässä siististä – enkä enää häpeä. Koti pysyy hallittavana, ja sillä on valtava vaikutus koko mielentilaamme.

6. Koti kaikelle -sääntö

Oletko huomannut, että tavarat kasaantuvat, jos niillä ei ole omaa paikkaa? Meillä oli juuri näin, kaikki lainehti yli äyräiden, kunnes teimme säännön: Jos sillä ei ole kotia, se ei kuulu kotiimme.

En muista, mistä kuulin tämän ajatuksen ensi kertaa – ehkä Marie Kondolta tai Gabe Bultilta. Rakastan myös sitä ajatusta, että tämä ajattelutapa leviää ja normalisoi fyysiset rajat tavaroille: Kaikella täytyy olla oma paikka. Kyse on kunnioituksesta – meitä ihmisiä ja tavaroita kohtaan. Jos tavaralla ei ole kotia, meillä ei ole sille sijaa.

Nykyään meillä on nimikoidut laatikot, kategorisoidut alueet tavaroille, ja olemme opettaneet itsellemme ja lapsillemme, mihin tavarat kuuluvat. Nyt siivous on nopeampaa, tavarat eivät harhaile, ja näemme helposti, jos jollain ei ole kotia. Silloin on toiminnan aika: löytyykö koti, vai lähteekö tavara?

Kun kaikella on oma paikka, voit vihdoin omistaa oman kotisi: Vähemmän sotkua, vähemmän stressiä ja koti, joka toimii.

7. Sinun ei ole pakko omistaa tätä kaikkea: Nolla-sääntö

Nyt on suosikkisääntöjeni aika. Ensimmäinen on järisyttävän yksinkertainen – mutta minulta meni 35 vuotta tajuta se.

Sen nimi on Nolla-sääntö. 

Säilytin ennen kymmeniä pieniä muovirasioita keittiössäni. Miksi? Koska ajattelin, että saatan tarvita niitä joskus. Nolla-sääntö muutti viimein tämän.

Oli järisyttävää kuulla tämä: ”Sinun ei tarvitse omistaa kaikkea tätä.”  Tämän ajatuksen sanoi kuuluisan minimalistin Joshua Beckerin naapuri hänelle, ennen kuin hän aloitti minimalistisen elämänsä. Hän oli inventoimassa autotalliaan, ja naapuri totesi ilmeisen.

Olen löytänyt Joshuan pariin Minimal Mom:in Dawnin kautta, ja heidän inspiroimanaan tämä sääntö avasi silmäni. Tajusin, että voin valita – voin valita olla omistamatta, ja silti kaikki on ihan hyvin.

Aloin kysyä: ”Mitä voisin tehdä tällä ajalla, jonka nyt käytän tämän tavaran hoitamiseen?” Jos vastaus oli: ”Jotain tärkeämpää” – ja usein se oli – oli helppoa päästää irti. Tavaroiden pyörittäminen ei yksinkertaisesti ollut aikani arvoista.

Kun päästin irti, tunsin muutoksen: Koin mielenrauhaa, selkeyttä, ajan tunnetta, energiaa. Kaikki alkoi virrata. Kun ylimääräinen tavara lähti, samalla lähtivät stressi, ahdistus ja lannistavat ajatukset.

Toinen suosikkisääntöni on tämä:

8. Koko kodin Iltaresetointi

Aamut olivat ennen täyttä kaaosta meillä kotona. Sukat hukassa, läksyt tekemättä, ja aamiaisella murot kaatuivat hässäkässä – täysi sekasorto ja kaaos, kuten vain ruuhkavuosiperheessä ikinä.

Sitten tajusin, että homman pyörittämisen avain ei ollutkaan aamussa (herää aiemmin, yritä enemmän?), vaan salaisuus oli edellisessä päivässä. Tajusin, että ”Huominen alkaa tänään”.

Aloitan seuraavaan päivään valmistautumisen jo ennen kuin lähden töistä. Tarkistan kalenterin ja valmistaudun viiden minuutin ajan. Kotona laitan työtavarani heti paikoilleen, tyhjennän laukut ja muistutan lapsia tyhjentämään omansa.

Siivoamme illallisen jälkeen, keräämme lelut ja noudatamme sääntöämme: mikään ei nuku lattialla.
Tarkistan vielä tehtävälistani ja valmistaudun seuraavaan päivään, jos jotain olisikin unohtunut.

Tuloksena tästä heräämme rauhalliseen kotiin ja nautimme yhdessäolosta perheenä jo aamusta.

Nämä säännöt voivat kuulostaa itsestään selviltä ja helpoilta, mutta joskus niiden toteuttaminen on vaikeaa. Tiedän sen, muistan kuinka vaikeaa kaikki ennen oli. Tuntui jopa mahdottomalta saada kaikki sujumaan. Siksi haluan jakaa näitä ajatuksia ja keinojani kanssasi. Nämä säännöt eivät vain raivanneet kotiani, mutta ne raivasivat mieleni. Ne antoivat tilaa hengittää, olla yhteydessä ja kasvaa. Lopulta minä itse raivasin kotini. Toivon, että löydät näistä kokeiltavaa teidänkin kotiin.

Jaa tämä artikkeli jollekulle, joka tarvitsee lisää aikaa ja tilaa arkeensa!